lauantai 31. toukokuuta 2014

Bodom Trail -polkujuoksukarkelot

Tunnustetaan väriä! Kuva Merja Ylihärsilä

Kisaa edeltävä viikko meni kaksijakoisissa tunnelmissa. Olin edeltävän viikonlopun pahassa flunssassa ja kun se maanantaina helpotti, niin intouduin tekemään "kevyen" lihaskuntoharjoituksen. Seurauksena oli, että flunssa palasi ja jalat oli vielä kisa-aamuna sen verran kipeät, että otin särkylääkkeen, jotta uskaltaisin juosta alamäkiä. Kuumetta ei onneksi viikolla enää ollut, mutta ääni oli maissa ja nokka vuosi. Eli tiedossa oli, että rapsakka kisa odottaisi. Vähän jopa mietin, että eihän tässä mitään järkeä ole startata kun jätkä on romuna, mutta Bodomin "sprinttiä" oli sen verran odoteltu, että pakkohan se oli matkaan lähteä. Ja tulisihan ne jalat jollain saada avattua lauantain Jättäri100:a varten.

Kisa

Nurmikentän päädystä lähdettiin laukkaan. Odottelin Akin nykäisevän muilta jo kentällä luulot pois, mutta ilmeisesti toppatakki hidasti menoa sen verran, että miehen näki tällä kertaa vielä ensimmäisen mäen jälkeenkin. Rennon kovaa lähdettiin siis liikkeelle. Kattelin kellosta, että ensimmäinen kilometri rullaillaan noin 3:40 - 3:50min/km -vauhtia, mikä oli ihan ok alkuvauhti helpolle pätkälle. 


Mukavalla yhteislenkillä.  Kuva Merja Ylihärsilä
Helpon alun jälkeen päästiin rallattelemaan polkua ja mulasin kunnolla ensimmäiseen ojaan. Hyvä näin, koska ei tarvinnut sitten ainakaan enää loppukisasta varoa lätäköitä. Pienen hölkkäilyn jälkeen oli kuitenkin selvää, että tänään on reisi tyhjä eikä ylämäet meinanneet oikein nousta. Onneksi tasaiset polut tulivat leppoisasti ja pystyin roikkumaan Klasilan Jannen perässä. Taisin jossain polulla käydä vetohommissakin, mutta Jannet (Hietala ja Klasila) tuli tiellä aina takaa päälle ja ylämäkiin oli aina pakko jarruttaa, koska muuten ei olisi enää matkavauhti irronnut mäen päällä. 

Juna etenee. Kuva Merja Ylihärsilä
Jussi Nokelainen ja Tomi Halme olivat jonkin aikaa ensimmäisellä lenkuralla vielä kiikarissa, mutta kaikkosivat tasaisesti horisonttiin. Kisa oli huikea, koska paljon oli porukkaa lähekkäin sekä edessä että takana. Muistelisin, että oma kisa oli silti lähinnä Hietalan ja Klasilan kanssa notkumista.
12km kohdalla päässä kävi hetkellisesti ajatus, että fiksumpi jätkä varmaan jättäisi leikin tähän, mutta aika nopeasti tuollaiset ajatukset sai karkotettua kun mietti, että ei tässä todellakaan olla jatkamassa Karhunkierrokselta hienosti alkanutta DNF-putkea. 

Apinan kädet valmiina toimintaan, jalat ei. Kuva Janne Marin



Jälkimmäisellä kierroksella kuului kuitenkin sitten se kuuluisa "naps" ja selkäranka katkesi kun lyhyellä tiepätkällä Jannet löivät löylyä ja/tai sitten oma vauhti vaan hiipui, mutta jokatapauksessa jäin hetkessä aika paljon. Jotenkin tuli elävästi mieleen Vaarojen maratonin tiepätkä. Seuraava ylämäkikin oli pakko retkeillä ja keräillä kokoon rippeitä itsestä. Onneksi polku muuttui hauskaksi juosta ja pääsin taas jonkinlaiseen vauhtiin. Ihan lopussa sain näköpiiriin vielä Klasilan ja Nisosen eli ilmeisesti vauhti ei silti tyssännyt notkahdukseen. Yhtäkkiä oltiinkiin jo sitten maalistadionilla. 

Loppukiri menossa maalikamerakuvaksi. Kuva Petri Passi


Lopussa Ilkka juoksi mukana kannustamassa vikaa suoraa ja tuli kisan jälkeen sanomaan, että taisit olla aika rikki. Ilmeisesti tosiaan jonkun verran varjojen mailla on tullut juostua, koska en muista nähneeni ketään muita kannustajia reitin varrelta. Muistan kyllä, että Janne ja Juha olivat perheineen(?) huikeasti ison maailman tyyliin kannustamassa kellojen kanssa reitin varrella useampaankin otteeseen, mutta en muista miltä miehet ovat näyttäneet vaan ainoa muistikuva on huudot ja kellojen kilkatukset. Lisäksi näin jälkikäteen vähän hämmentää se, että en muista nähneeni yhtään järveä vaikka parilla harjoituslenkillä niitä taatusti näin. 
Tällä kertaa sääret ei olleet punaiset. Kuva Merja Ylihärsilä
Maalissa kello pysähtyi nippanappa alle 1:40 aikaan ja ei olisi ollut rahkeita parempaan. Yllätykseksi Nokelainen ja Halme paukahtivat maaliin vasta jälkeeni, heillä oli harmittava muutaman minuutin pummi käynyt reittien risteyksessä. Kiitos kaikille kilpailijoille, oli todella hauskaa skabailua ja onnittelut hienoista juoksuista!
DNF-putki poikki ja pinoon. Kuva Merja Ylihärsilä

Jälkiviisautta

No tätä kirjoittaessa voi todeta, että kyllähän se kisa jalat avasi, mutta samalla potkaisi lenssun takaisin. Vaikka DNF-putki katkesi, niin DNS-putki pärähti käyntiin ja Jättäri100 menee kelloja soitellessa. Kisassa sykkeet oli reilut 10 pykälää normaalia alempana eli olisi ehkä pitänyt vähän hälytyskellojen soida, mutta hauskaa oli joten kärsitään nyt sitten "krapulasta".

Ehkä typerä startti, mutta hauskaa oli silti juosta. Jos tässä seuraavaksi vaikka saisi vähän treeniäkin alle niin ehkä tämä DN(F/S)-putkikin katkeisi.

Kovaa meni porukka ja hienoa, että polkujuoksukisa keräsi myös muutamia urheilumaailman tähtiäkin mukaan! 
Kotiin viemisiksi vähän evästä. Kuva Janne Marin

lauantai 24. toukokuuta 2014

Karhunkierros

Hanki 1 - Apina 0

Niinhän siinä sitten kävi, että hanki selätti tai suorastaan upotti miehen. Äijä näyttää tällä hetkellä enemmän potkunyrkkeilumatsissa käyneeltä kuin polkujuoksukisassa, molemmat sääret on meinaan yhtä isoa mustelmaa. Tunnelmia reissusta on jo hyvin tiivistetty monissa kisaraporteissa, mutta hämmennetäänpä soppaa lisää.

Aloitetaan silti alusta. Perjantaina siirryin lentokoneella Kuusamoon hyvissä ajoin ja iltapäivästä tein torkkumisyrityksiä hotellilla. Äkkiä kello olikin jo melkein 21. Viime hetken valmisteluissa kävi hauska juttu, kun huomasin unohtaneeni vaseliinin kotiin. Hetken ihmettelyä ja lopulta strategiset paikat täyteen systeriltä lainattua hiustenhoitoainetta. Onneksi sain juuri ennen starttia Juhalta lainaksi purkin oikeaakin tahnaa. Ehkä se hoitoaine kuitenkin jotenkin pehmensi miestä.



Viivalle 10 minuuttia ennen starttia odottelemaan. Lähdössä oli loistava tunnelma ja ilmeisesti lähes kaikki Rukakylässä olleet olivat vääntäytyneet paikan päälle ihmettelemään. Vähän harmiteltiin, että muutamia nimiä oli tippunut lähtölistalta pois. Epun lähtölaskennasta sitten liikkeelle ja kohti rinteitä.

Mukava kesäretki

Ennakkopohdinnassa mainittu ehdotus kisavarustuksesta olisi sittenkin osunut oikeaan. 
Makeasti nauratti ensimmäisissä rinteissä kun tiputtiin sukukalleuksia myöten hankeen. Tunnin jälkeenkin vielä aiheutti hilpeyttä, että sai päästellä täysin iskemätöntä baanaa. Siitä se hymy hiljalleen sitten hyytyi ja matkanteon hitaus alkoi todella realisoitumaan.

Lantio vaan eteen niin hyvin se menee.
Tuli kyllä naureskeltua ironisesti sitä, miten tässä on parin viikon aikana tullut seurailtua tiiviisti Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta Kiutakönkään lumensyyvyyden tilannetta ja kuinka se on 20cm:stä lähestynyt nollaa. Mukavan vaihtelevahan lumihanki silti oli, koska ihan jokainen askel ei mennyt kinoksesta läpi vaan välillä pystyi hiipimään ilman, että upposi hankeen. Pojat taisi muotoilla tapahtumalle uutta nimeäkin: Hipsuttelu-ultra.



Kisan muistettavin paikka oli suopätkä johon ilmaannuttiin juostavalta tieltä. Suolla latua auratessa ei enää oikein tiennyt, että olisiko omalle taaperruksella pitänyt itkeä vai nauraa. Onneksi olin lyöttäytynyt samaan letkaan alusta lähtien Tomin ja Juhan kanssa, olisi saattanut tulla välillä äitiä ikävä reittimerkintöjä yksin etsiessä. Matka kuitenkin eteni ja Kitka-joen varrelle kun päästiin niin tapailtiin juoksuaskeleitakin. Omaa kömpelyyttäni kaaduin kertaalleen oikein kunnolla. Pienen murinan saattelemana jatkettiin matkaa - on tärkeää pysyä liikkeessä eikä jäädä tuleen makaamaan.


Oppirahoja


Hangen reuna oli yöllä melko terävä ja ilmeisesti erityisesti alamäkeen laskeuduttaessa lumi hakkasi sääriin ja teki etelänpojan prinsessasääristä selvää jälkeä. Jossain 5 km kohdalla huomasin, että jokainen umpihankiaskel jätti veriläikän kinoksen reunaan. Vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi tuli pohdittua, mutta mikään silloin ilmaantunut idea ei oikein houkutellut. Jos sääret olisi teipannut, niin teippejä irti repiessä olisi haavat tuntuneet varmasti mukavilta. Loppujen lopuksi tuli tehtyä sitten ehkä se kaikista tyhmin valinta eli en tehnyt mitään vaan ajattelin odotella, että 53km kohdan drop bagistä saisi talvitrikoot jalkaan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että olisi pitänyt heittää irtohihat käsistä jalkoihin ja teipata buffit vielä lisäpehmukkeeksi, mutta eipä tullut silloin mieleen. Matkan edetessä alkoi jokainen hankeen uppoaminen jopa pelottamaan takaraivossa, kun sääret alkoivat olla käsitellyt.



Mieltä musersi kun 15 km jälkeen laskeskeltiin aika-arviota reissulle. Tappiomielialaa vielä pahensi se, että ei tiennyt yhtään mitä edessä odotti. Etenkin uumoilut, että 80 km tienoo on taas lunta täynnä, taputteli itseltäni lopullisesti haaveet hyväksytystä suorituksesta. Kisoihin lähtiessä on aina asennoitunut, että tässä nyt käydään hölkkäämässä tämän kisa läpi ja tullaan sitten ajallaan maaliin, mutta nyt olikin tiukka itsetutkiskelun paikka kun tajusi, ettei täältä taidetakaan tulla hyväksytysti maaliin ainakaan sallitun ajan puitteissa. Heikkoina hetkinä onkin sitten helppo perustella keskeytystä ja tein hyvissä ajoin päätöksen, että heitän leikin kesken ensimmäiselle drop bagille. Perustelu itselle oli, että pääsee treenirytmiin nopeammin kiinni. Jälkiviisaana uskoisin tehneeni tähän väliiin kuitenkin oikean ratkaisun, koska olo on sääriä lukuunottamatta freesi. Eppu vielä koitti huoltopisteellä taivutella jatkamaan, mutta jo tehtyä päätöstä on vaikea muuttaa.



Jälkipyykki

Marinin Janne soitteli kisan jälkeen ja kertoi, että oli Juhan kanssa ideoinut hakemuksen lähettämistä kaupungille umpihankihallin perustamista varten, että saadaan harrastuspaikat kohdilleen etelässäkin. Pääsisi hiirulaiset treenaamaan eikä tarvitsisi keskeytellä sitten kisoissa. Ja pienenä jossitteluna täytyy kyllä myöntää, että 80 km kärjen aika kuitenkin osoittaa, että kyllä sieltä periaatteessa 160 km:ltä olisi kova jätkä ajoissa maaliin tullut järkevällä kisataktiikalla.

Papereihin merkintä DNF, mutta opettavainen ja mukava reissu oli. Jatkossa täytyy ottaa tarkemmin selvää kaikista epävarmuustekijöistä ja/tai sitten valmistautua myös pahimpaan sekä henkisesti, että fyysisesti.

Onnittelut kaikille tuolla matkanneille hienoista juoksuista ja Jamesille ja Niilokselle matkaseurasta!

Kosteita paikkoja reissussa riitti. Kuva James

tiistai 13. toukokuuta 2014

Karhunkierros-ennakko

Ennakkoasetelmat

Karhunkierrokselle lähdössä ja siellä odottaa 160km kuuluisaa retkeilyreittiä pitkin (Ruka - Hautajärvi - Ruka). Matkalle osuu noin 2000m nousua, joten ilmeisesti siellä muutama mäkikin on. Reittiprofiilin perusteella isoimmat tömpyrät osuvat Rukan päähän eli reitin alkuun ja loppuun.

Madeiran kilpailusta on kulunut melko vähän aikaa ja kunnollista treeniä on kertynyt vasta muutama viikko. Vähäisen treenailun vuoksi en juurikaan keventele Karhunkierrosta varten. Onnistuin viimeisellä pitkiksellä jotenkin kipeyttämään toisen polven. Äijä on siis valmiiksi aika paketissa ja suojajumissa eli ihan normisetti luvassa kisassa. Muistin kuitenkin leikata varpaankynnet eli luottavaisin mielin kisaan uskaltaa lähteä.

Viimehetken treenit

Madeiran jälkeen elo on jatkunut melko normaaleissa merkeissä treenien osalta eli kolme tärkeämpää treeniä viikossa ja pari kevyempää muuta juoksua. Madeiran jälkeen lihaskunto tuntui suorastaan romahtaneen ja ei ole vieläkään täysin palautunut aikaisemmalle tasolle vaikka olen siihen yrittänyt panostaa. Ilmeisesti keventelyt ennen ja jälkeen Madeiran ja itse kisa söivät tehokkaasti lihaskunnon.

Treenit ovat tähdänneet lähdinnä Karhunkierroksen jälkipeleihin.

Osallistujalistan ja sään pohdinta 

Osallistujalista on komeata katseltavaa. Ja vaikka ennakkoon jotkut kovat nimet ovatkin lähdössä "treenaamaan" niin uskoisin kisavauhdin kasvavan melkoiseksi. Oma toive on, että ei ihan koko matkaa tarvitsisi viettää yksinään vaan juoksuseuraa löytyisi.

Tätä kirjoittaessa on lunta maassa vielä 13cm ja todennäköisesti poluilla lumi on tamppaantunut hieman jääksi. Mielenkiintoinen kisa tulossa kelin puolesta, ei ainakaan mikään optimaalinen reittiennätyskeli.

Onko tässä oikea kisavarustus?


Jonkun tutkimuksen mukaan pehmeällä hiekalla juokseminen nostaa energiankulutuksen 1,6-kertaiseksi. Varmaan tuo lumessa tarpominen vastaa samanlaista vastusta eli muutama berliininmunkki ja lihis enemmän reppuun mukaan. Ennakkoon veikkaisin, että pienet kaverit hyötyvät lumesta, mutta eiköhän myös Kemin lahja Suomen kestävyysurheilulle ole näissä olosuhteissa kuin kotonaan.

Oma kisataktiikka

Paras suunnitelmahan on lähteä juoksemaan "omaa vauhtia" ja todeta ensimmäisen mäen päällä letkan jatkona, että sykkeet paukuttaa lähellä maksimia. Ehkä tällä kertaa yritän silti olla keulimatta liikaa ja asetan vahtikoiraksi kellosta tietyt sykerajat ja yritän niitä jopa noudattaa. Muistaahan se kello sitten potkia liikkeellekin, jos meinaa jäädä lorvimaan jonnekin. Lisäksi laitan porkkanaksi kepin päähän kuvan paljusta ja kylmistä juomista, jotta jaksan heikotkin hetket sitten iloisin mielin. 

Ensimmäinen versio kisasuunnitelmasta eli berliininmunkit ja lihapiirakat kartalla.

Juottopisteitä on sen verran runsaasti, että veden saannin kanssa ei laskelmieni mukaan tule ongelmaa. Eväiden laskeminen onkin sitten hieman haastavampaa, mutta eiköhän alkumatka nautita geelejä ja loppumatkasta sitä mikä uppoaa. 

Niin ja se tavoite. Hmm... Olisihan se nyt hienoa rikkoa Madeiran aika... Mutta ehkä kuitenkin varovainen 20h ± 2h. No keli ei nyt ihan kohdillaan ole eli sanotaan 24h ± 3h.

Innolla odotan myös miten Karhunkierroksella juostava Trail Tour tulee käynnistymään. 53km matkalla tullaankin varmaan näkemään veristä taistelua.

Vielä muutama päivä ja paljussa nähdään!